Metsäkoneen ohjaamossa vallitsee keskittynyt hiljaisuus, vaikka ulkopuolella maasto asettaa haasteita. Istahdimme nuotiolle hakkuukoneenkuljettaja Jussi Myllyvirran ja yrittäjä Manu Variksen (Varis Forest Oy) kanssa keskustelemaan erityisesti haastavampien kohteiden puunkorjuusta. Kenties metsätyöt ovatkin parhaimmillaan silloin, kun olosuhteet vaativat tekijältään eniten?
Myrskyn jälkiä siivoamassa
Esiin nousee heti vahva muistijälki lähihistoriasta. Yksi merkittävimmistä hetkistä molempien miesten uralla on ollut vuoden 2010 Asta-myrsky, joka jätti pysyvän jäljen Keski-Suomen metsämaisemaan. Pelkästään Konnevedellä myrsky kaatoi hetkessä yli miljoona mottia puuta.
”Sehän oli hirveätä myllerystä, puut oli sikin sokin tuolla metsässä. Sitä kun lähdet purkamaan järjestyksessä, niin se on tosi haasteellista”, Jussi Myllyvirta muistelee raivaustyön alkua. Manu Varis täydentää, että vaikka tilanne näytti silloin epätoivoiselta, luonto on osoittanut voimansa: ”Hyvin luonto korjaa itseään. Aika vähän niitä paikkoja on enää näkyvissä, hyviä taimikoita on noussut tilalle.”
Myrskyihin varautuminen on yhä vahvemmin osa metsänhoidon tulevaisuutta. Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt ja roudan väheneminen altistavat metsät entistä herkemmin tuulituhoille, myös hyönteistuhot lisääntyvät. Manu nostaakin esiin metsien sekaviljelyn. Sekametsät, joissa kasvaa useampia puulajeja, kestävät myrskyjä ja tuhohyönteisiä paremmin. Monilajisuus ja oikea-aikaiset harvennukset ovatkin parhaita keinoja varmistaa, että suomalainen metsä säilyy elinvoimaisena luonnonvoimien voimistuessa.
Hikoilevat kädet ja sähkölinjat
Myrskytuhojen ohella erityistä tarkkuutta edellyttävät kohteet vaativat huolellisen suunnittelun ja kuljettajalta rautaisia hermoja. Esimerkiksi asutuksen ja sähkölinjojen välittömässä läheisyydessä olevat kohteet ovat paikkoja, joissa marginaalia virheille on vähemmän. Silloin turvallisuusriskit huomioidaan ja minimoidaan etukäteen erityisellä tarkkuudella.
”Hakkuukonekuskin näkökulmasta haastavin on paikka, missä on paljon sähkölinjoja. Siellä ne kädet hikoaa eniten”, Myllyvirta toteaa. Jännitys ei kuitenkaan ole este, vaan pikemminkin moottori: ”Olet sitten keskittynyt siihen hakkuuseen paremmin, motivoituneempi, kun tiedät, että siellä on haastetta.” Eikä yksin tarvitse koskaan jäädä, vaan koko ammattilaisten ketju on taustatukena, mikäli haasteita ilmaantuu.
Myös kelirikkoaikaan on oltava erityisen tarkkana ja suunniteltava kohteet sekä ajoitus huolellisesti. Tällä varmistetaan, ettei metsämaa ja tiet vaurioidu painavien koneiden alla. Jussi nostaa esiin myös kuljettajan ammattitaidon ja pelisilmän: Täytyy olla valmis keskeyttämään työt kelirikkoaikana, jos huomaa, että maasto tai tie ei kestä.
Koneen ja miehen saumaton yhteistyö
Keski-Suomen ja Järvi-Suomen maantiede asettaa omat vaatimuksensa myös kalustolle. Työmaat vaihtelevat jyrkistä, kivisistä rinnemaista alaviin turvemaastoihin, mikä vaatii koneelta monipuolista varustelua, kuten maastoon sopivia teloja.
Tekniikka on kuitenkin vain osa kokonaisuutta; tärkein tekijä istuu ohjaamossa. Manu Varis korostaa, ettei metsäkoneenkuljettajaksi valmistuta pelkästään koulun penkillä. ”Koneen kuljettamisen oppii parhaiten täällä ihan oikeassa työssä. Meillä on semmoinen sanonta, että kaksi vuotta on semmoinen aika, mitä voisi mennä koneen puikoissa siihen, että voi sanoa alkaneensa hallitsemaan sitä työtä”.
Haastavampiin kohteisiin siirrytäänkin pikkuhiljaa osaamisen karttuessa. Hyvä, huolellinen suunnittelutyö sekä viestintä ennen kohteeseen siirtymistä takaavat onnistuneen puunkorjuun myös haastavammissa maastoissa. Huomioiduksi tulevat samalla myös metsänomistajan toiveet sekä mahdolliset luontokohteet ja leimikon muut erityispiirteet.
Luottamus on yhteisen onnistumisen kivijalka
Kun työtä tehdään vaativissakin kohteissa, yrittäjän ja työntekijän välisen saumattoman luottamuksen merkitys korostuu. Pitkä yhteinen historia takaa sen, että molemmat tietävät, mitä toiselta odotetaan.
”Semmoinen luottamus on syntynyt, kun ollaan kuitenkin pitkään jo tehty töitä yhdessä. Itsestäänselvyyksiä meidän ei tarvitse enää käydä toisillemme läpi, mutta aina ollaan yhteydessä, jos ongelmia ilmenee. Pystyy luottamaan siihen, että puhelin soi, jos jotain poikkeavaa tulee vastaan.” Manu kiteyttää.
Metsässä molempia kiehtoo vapaus ja mahdollisuus toimia luonnon keskellä. Vaikka työ on tiukasti aikataulutettua ja hommat on hoidettava sen mukaisesti, kellokortteja ei tarvita. Tärkeintä on, että työt tulevat tehdyiksi sovitussa aikataulussa. Lisäksi Jussi kiteyttää työn mielekkyyden näin: “Kai se motivoi se oma kädenjälki. Kun esimerkiksi harvennus on valmis, on metsä erinäköinen kuin tultaessa. Ja mä itse tykkään touhuta itsekseni. Saa olla omassa rauhassa omien ajatusten kanssa.”
Tervetuloa metsään!